Suunnittelija ja ekologia

Ensimmäinen nettiluento takana ja fiilis on aika hyvä. On mukavaa kuunnella opetusta ja istua mukavasti nojatuolissa lämpimän teekupin kera. Näin jälkikäteen katsottuna hyvänä puolena on se, että luennon voi pysäyttää pausella ja kirjoittaa omia ajatuksia ylös juuri oikealla hetkellä. Olisi aika hienoa jos olisi tuo pause-mahdollisuus myös normaalitunneillakin ;-) Huonona puolena on se, että kysymykset ja kommentointi näin jälkikäteen ei enää onnistu.

Oma vielä aika mitätön kokemukseni suunnittelijana on lähinnä pohjautunut tilojen, muotojen ja toimintojen sijoitteluun ja toimivaan, selkeään ja kauniiseen lopputulokseen. Suunnittelun laatiminen ekologisten arvojen lähtökohdista tuntuu isolta ja tavoittamattomalta möröltä vielä tällä hetkellä, mutta mielestäni on hienoa että nyt minulla on mahdollisuus pureutua aiheeseen tämän kurssin aikana sekä yksin että ryhmänä. Toivottavasti tämä edellä mainittu "mörkö" muuttuu innostukseksi ja mahdollisuudeksi olla yhtenä vaikuttajana tekemässä maailmasta parempi paikka meille kaikille.

Outin puheet ilmaston lämpenemisestä ja siitä että meidän maapallommehan on suljettu systeemi herätti minussa mietteitä ja huonoa omaatuntoa omia toimintojani kohtaan jokapäiväisessä elämässä ja arjessa. Kävin tekemässä myös hiilijalanjälkitestin, jonka tuloksena olin "kestävän kehityksen guru". Tämä tulos kyllä hieman hymyilytti ja herätti epäilyksen testin tulosten oikeellisuudesta. Parannettaavaa on vielä ja paljon.

Ilmaston muutos aiheena sai minut miettimään ensimmäiseksi, miten tämä vaikuttaa Suomeen. Netistä löysin ensimmäisenä ilmasto.org sivuilta tietoa Suomen skenaarioista. Näiden tietojen mukaan Suomen keskilämpötila nousee 2–7 astetta vuoteen 2080 mennessä ja sadanta lisääntyy 5–40 %. Sademäärät lisääntyvät pääosin talvella. Jo tällä pienellä tietojen kaivelulla ymmärrän miksi hulevesien käsittely on yhä tärkeämpi osa suunnittelijan työn kuvaa.

Liitteenä vielä osittain humoristinen kuva Helsingistä kolme vuotta sitten, jolloin greenpeace järjesti tempauksen ilmastonmuutosta vastaan. Lumitilannehan on tästä kolmen vuoden takaisesta hieman Helsingissä muuttunut.

Hulevedet ja niiden käsittely ei saa kuitenkaan olla ainoana tekijänä, kun arvioidaan suunnitelman hyvyyttä ja toimivuutta. Täytyy myös muistaa muut tärkeät seikat, kuten käytännöllisyys, toimivuus, tilat, tunnelma jne....

Outin luento selkeytti minulle aikatavalla teemoja, jotka on kaikille kurssiin osallistujille jaettu. Jokainen teema/näkökulma on mielenkiintoinen ja tärkeä. Omalle kohdalleni osui kestävä vihertuotanto. Aluksi tämä tuntui aika hankalalta aiheelta lähestyä hulevesiä ym. muita suunnittelijan työn haasteita, mutta Outin avaus ja tuleva blogipohdinta varmasti auttaa minua syventymään aiheeseen antaumuksella.